Cestari Beleina

Käytännössä asioista vastaavat kuninkaan neuvonantajat, joihin kuuluvat aina kuninkaan nimittämät sotamestari (armeijan ylipäällikkö), ylin virkamies (rahakirstun hoitaja) ja ylituomari (oikeuslaitoksen johtaja), sekä rikkaimpien aatelissukujen nimeämät edustajat, kiltojen päämestarit, Belennan ylipappi, Artusius Lupuruksen Ethorassa korkea-arvoisin vihitty, Viherlaakson metsänhaltioiden edustaja, keijukeisarinnan käskynhaltija, ja viimeisimpänä Sharaxë Orun lähettämä tarkkailija.

Järjestelmä on käytännössä sama kuin jo maaherrojen aikana, vaikka hallitsijoiden titteli on vaihtunut, eivätkä kaikki maaherrat kutsuneet Viherlaakson edustajia mukaan (huonoin seurauksin). Heikommat hallitsijat ovat toimineet lähinnä kumileimasimina ja neuvonantajat ovat käyttäneet valtaa näiden ohi, ja vahvemmat - kuten nykyinen kuningas - taas ovat aktiivisesti mukana neuvonpidoissa ja osallisina kaupungin asioihin.

Perinteinen hallitsijan väri on Ethorassa vihreä, ja myös Dragurikset ovat ottaneet sen käyttöönsä. Hallitsijasuvun virallinen tunnus on kultakruunuinen kuningaskalastaja vihreällä pohjalla, sisältäen näin viitteen sekä Joenjumalaan että Auringonherraan.

Hallinnon jälkeen korkeimmassa asemassa on aatelisluokka, joka koostuu Ethoran vanhoista maanomistajasuvuista sekä Moramin aikana kaupunkiin saapuneista keisarikunnan aatelistosta ja sotilasaatelistosta. Näiden jälkeen parhaimmassa asemassa on kauppiasluokka, jonka rikkaimmat suvut hivottelevat aatelistoa silkalla omaisuudellaan, sekä käsityöläiset, jotka ovat pääosin järjestäytyneet killoiksi, jotka valvovat ketkä saavat harjoittaa ammattiaan kaupungissa. Alimpana yhteiskunnassa ovat "tavallinen väki", eli maanviljelijät (joista suurin osa on aateliston palveluksessa tai torppareita), palvelusväki ja muut sekatyöläiset, sekä pohjalla orjat, saastaisiksi katsottujen ammattien harjoittajat kuten jätteenkerääjät ja huorat, sekä muut yhteiskunnan hylkiöt, joilla ei ole kansalaisoikeuksia.

Kaupungin papistot muodostavat paitsi pappisluokkansa, myös sen sisällä oman jaottelunsa, jossa vähäisemmät papistot ovat heikoimpia, ja Belennan papit ja Artusius Lupuruksen palvojat vahvimpia. Ethorasta löytyy myös sotilassukuja, jotka ovat saattaneet palvella kuninkaita ja maaherroja sukupolvia, mutta eivät ole kerryttäneet suurta varallisuutta.

Ethoran kaupunkilaisilla ja sen hallintaan kuuluvilla alueilla asuvilla katsotaan olevan kuninkaan myöntämät kansalaisoikeudet. Nämä takaavat, että kansalaiset saavat kulkea ilman korotettuja tullimaksuja Ethoran kaupunkiin ja joen yli, saavat harjoittaa ammattiaan kiltojen alaisina, voivat hakea oikeutta kuninkaan oikeuslaitokselta ja rikoksissa tuomitaan oikeuslaitoksen alaisina, eivätkä voi tulla orjuutetuiksi Ethoran alueilla, mutta myös vaativat vastineena, että kansalaiset maksavat veronsa kuninkaalle ja noudattavat tämän lakeja.

Kansalaisoikeudet voi saada, jos syntyy Ethorassa, jos jompikumpi vanhemmista on Ethoran kansalainen, tai jos maksaa kaksi vuotta veroja kuninkaalle ja hakee sitten kansalaisuutta, tai jos kuningas itse myöntää kansalaisoikeudet jollekulle.

Viherlaakson väellä ei ole Ethoran kansalaisoikeuksia, mutta voimassaolevan sopimuksen mukaisesti ollessaan kaupungin alueella nämä noudattavat kuninkaan lakeja, maksavat alennettuja tullimaksuja ja voivat hakea oikeutta kuninkaan oikeuslaitokselta. Rikoksiin syyllistyneet kuitenkin luovutetaan keijukeisarinnalle tuomiota varten, ja Sharaxë Orun väellä on täysi vapautus kaikista tullimaksuista, sekä erityisoikeus oleilla kaupungissa molemmin puolin jokea ilman, että kaupunginvartiosto puuttuu näiden tekemisiin. Osana sopimusta lohikäärmeet eivät saa kuitenkaan saapua kaupunkiin käärmemuodossaan tai palata sen muurien sisäpuolella oikeaan hahmoonsa.

Kuninkaanpäivä on jokaisen kuukauden kolmanneksi viimeinen päivä, jolloin jokaisella Ethoran laillisella kansalaisella on oikeus tuoda asiansa suoraan kuninkaalle. Käytäntöön liittyy kuitenkin iso liuta rajoituksia, sillä ensinnäkin jokaisen halukkaan on ilmoittauduttava asiasta vastaavalle virkamiehelle kolme päivää etukäteen. Koska tulijoita on usein myös valtava määrä, osa ei koskaan ehdi kuninkaan eteen, ja joutuu yrittämään uudelleen seuraavana kuninkaanpäivänä. Kuninkaanpäivä saatetaan aina myös perua ilman annettua syytä.

Päästessään kuninkaan eteen kaikkien tulee esittää asiansa, ja odottaa sitten kuninkaan tuomiota. Yleisesti Dragurikset ovat olleet hyvin armollisia päätöksissään, ja korjanneet jopa lakeja ilmituotujen puutteiden vuoksi. Jos kuningas kuitenkin katsoo, että asia oli ajanhaaskausta, sen esittäjä raahataan pois ja ruoskitaan hallitsijan turhasta vaivaamisesta. Näin tosin käy lähinnä, jos kyseessä ovat pikkumaiset riita-asiat.

Tapa tuli Ethoraan Moramin mukana, ja aiemmin kuninkaanpäivä tunnettiin Oikeudenpäivänä, jolloin maaherra saattoi kuunnella kansalaisten asioita.

➽ Jos rikollinen kuuluu alempiin yhteiskuntaluokkiin, todisteet ovat selvät ja rikkeet pieniä, nämä yleensä antavat tuomionsa ja määräävät rangaistukset ilman muuta käsittelyä.
Tällaisia pieniä tuomioita voidaan määrätä myös, jos rikoksentekijää ei ole saatu kiinni, jolloin etsintäkuulutettu kiinni jäädessään joutuu kärsimään rangaistuksensa suoraan.

Tyypillisiä rangaistuksia ovat sakot, vankeus ja häpeärangaistukset (kuten jalkapuu), ja omaisuusrikoksissa täytyy hyvittää sakkojen lisäksi menetetyn omaisuuden hinta.

➽ Jos rikokset ovat merkittävämpiä (arvotavaroihin kohdistuvia varkauksia, murhia, raiskauksia, veronkiertoa jne.), järjestään oikeudenkäynti, jossa rikoksentekijää vastaan nostetaan syytteet, esitetään todisteet ja tämä saa mahdollisuuden puolustaa itseään.

Tyypillisiä rangaistuksia ovat ruoskinta, hirttäminen, vankeus, pakkotyö rikoksen sovittamiseksi, kansalaisoikeuksien menettäminen ja karkoitus kaupungista.

➽ Jos rikoksentekijät tai uhrit ovat aatelisia, kuninkaan virkamiehiä yms., tuomarit käyvät tapaukset läpi, ja oikeudenkäynti käydään kuninkaan oikeutta käyttävän ylituomarin edessä, tai vakavimmissa rikoksissa (kuten maanpetoksissa ja murhissa), suoraan kuninkaan edessä, joka päättää tuomiosta.

Tyypillisiä rangaistuksia ovat karkoitus kaupungista, koko omaisuuden takavarikko, vankeus, mestaus ja joskus myös tuomitseminen tarkoituksellisen häpeällisesti ruoskittavaksi, jalkapuuhun tai hirteen. Jos rikoksista tuomitaan kuninkaaseen kohdistuvina (esim. kuninkaalta varastaminen), niistä rangaistus on lähes aina kuolemantuomio pyövelin mestaamana.

➽ Jos rikoksena on jumalanpilkka, tai rikokset kohdistuvat pappeihin, temppeilihin yms. jumalille kuuluviin asioihin, oikeuslaitos kysyy kyseisen pappiskunnan mielipidettä, ennen kuin tuomarit määräävät rangaistuksen tai luovuttavat rikolliset pappiskunnalle jumalten tuomiota varten.

Jos papit (tai vastaavat jumalanpalvelijat) syyllistyvät mihin tahansa rikoksiin, Ethorassa on tapana antaa Belennan päättää rangaistuksesta - eli vangita nämä, ja heittää sillalta jokeen. Koska useimmat jumalat kieltävät papeiltaan rikosten tekemisen, muut jumalat hyväksyvät tämän, vaikka saattavat rangaista näitä tämän lisäksi itsekin.

Koska Belenna on varsin kohtuullinen jumala, yleensä tämä ei hukuta pappeja kovin pienistä rikkeistä, mutta parhaimmillaan koko matka kaupungista merelle joen vuolaan virtauksen riepoteltavana on koettelemus kenelle hyvänsä... ja tietenkin on kuolevaisten oma ongelma selvitä takaisin rannalle merestä, jonka suistoon Belennan alue loppuu.

Tietyissä tapauksissa tappaminen ei ole laitonta tavallisille kansalaisillekaan. Erilaisissa riitatilanteissa molemmat osapuolet voivat yhteistuumin hakea lupaa lailliseen kaksintaisteluun, ja jos sen seurauksena jompikumpi (tai molemmat) osallisista kuolee, vammautuu tai muuten kärsii pysyvästi, ketään ei tuomita rikoksesta vaikka omaiset valittaisivatkin. Virkailijat ovat melko leväperäisiä luvan myöntämisessä, joten syyt kaksintaisteluun eivät aina ole kummoisia. Tuomion voi kuitenkin saada, jos joku sivullinen loukkaantuu, tai jonkun toisen omaisuutta tuhotaan.

Ethoran kansalaisten on myös mahdollista hakea kuninkaalta eli oikeuslaitoksen kautta lupaa "lailliseen kostoon". Tätä tapahtuu lähinnä, jos vakavaan väkivallantekoon tai murhaan syyllistynyttä rikollista ei ole löydetty, ja uhri tai tämän omaiset uskovat itse löytävänsä tämän varmemmin, tai epäilevät esim. oikeuslaitoksen tai kaupunginkaartin tahallaan kieltäytyvän ottamasta tätä kiinni. Laillisen koston on tarkoitus kontrolloida omankädenoikeutta tapauksissa, joissa se on erityisen todennäköistä.

Jos Viherlaakson metsänhaltiat tai keijuväki jäävät kiinni rikoksista Ethorassa, nämä luovutetaan keijukeisarinnan virkaatekeville ja raahataan tämän eteen tuomittaviksi. Tällöin nämä joutuvat selittämään omin sanoin, mitä ovat tehneet ja miksi, ja keijukeisarinna päättää rangaistuksesta. Metsänhaltiat luovutetaan yleensä näiden omille heimoille tuomittaviksi, mutta joskus keisarinna päättää rankaista näitä ensin itsekin.

Jos rikokset kohdistuvat laaksonväkeen, keijukeisarinna vaatii joskus saada päättää rangaistuksesta. Yleensä kuninkaat suostuvat, sillä hyvät välit laaksolaisiin katsotaan tärkeämmiksi kuin rikollisten oikeudet.

Sharaxë Orun väki kuuluu erillisen sopimuksen piiriin, eikä näitä Ethorassa voida tällä hetkellä pidättää tai syyttää rikoksista. Epäiltäessä lohikäärmeiden tehneen laittomuuksia, kaupunginvartioston tai oikeusvirkailijoiden täytyy toimittaa kirjallinen raportti keijukeisarinnan käskynhaltijalle, joka ilmoittaa siitä eteenpäin miten parhaaksi katsoo. Jos raportti on aiheellinen ja tieto kulkeutuu Sharaxë Oruun, matriarkka Kimiaris rankaisee sukulaisiaan ankarimman kaavan mukaan.

Rajapartiot vartioivat joenvarren eteläpuolista maaseutua, ottavat kiinni rikollisia, tappavat demoneja ja muita hirviöitä, ja sodan tullen ovat ensimmäisiä kohtaamaan vieraat armeijat. Rajapartiot tunnistaa kuninkaan lipusta.

Linnanvartiosto suojelee Ethoran linnoja ja partioi kaupungin lähistöllä, sekä auttaa myös tarvittaessa kaupunginvartijoita. Kuninkaankaartiksi tai -ritareiksi kutsutaan linnanvartioston joukko-osastoa, jonka kuningas nimittää henkivartijoikseen. Linnanvartioston tunnistaa vihreistä viitoista, ja kuninkaan tunnuksesta haarniskoissa. Kuninkaanritareilla on viitoissaan lisäksi hopeiset soljet sekä hopeakirjailua.

Kaupunginvartijat (kaupunginvartiosto) vartioivat kaupunkia sekä sen portteja ja muureja, pitävät yllä yleistä järjestystä ja ottavat kiinni rikollisia kaupungin sisäpuolella. Kaupunginvartijat tunnistaa vihreistä kilvistä ja takeista, joissa on kuninkaan tunnus.

Tullimiehet vartioivat Ethoran siltoja sekä kaupungin että merenrannan satamia, ja keräävät kaikki tullimaksut. Tullimiehet tunnistaa sinisistä takeista, joissa on kuninkaan tunnus.

Veronkerääjät liikkuvat kaikkialla joenvarren maaseudulla sekä itse kaupungissa, ja keräävät kuninkaan veroja, sekä selvittävät veronkiertoa ja pidättävät veronkiertäjiä. Veronkerääjät tunnistaa mustista takeista, joissa on kuninkaan tunnus.

Luvan voi lunastaa tullimiesten eteläpuolisesta virastorakennuksesta, jossa kirjanpitäjä kirjoittaa hakijan nimen lupalappuun ja lyö siihen tullin virallisen sinetin. Belennan palvojille ja ei-ihmis-kansalaisille paperi maksaa vain 2 vaskea, mutta muualta tulleet joutuvat parhaillaan pulittamaan 10 teräksistä. Lupaa ei tarvitse esittää kulkiessa takaisin siltojen yli, ja sama paperi kelpaa kunnes kuluu lukukelvottomaksi tai sinetti hajoaa.

Vain Belennan papit saavat virallisesti kulkea sillan yli ilman kulkuluvan esittämistä, mutta käytännössä useimmat tullivartijat laskevat tuntemansa paikalliset yli ilman sen suurempaa säätämistä kaikkien ajan ja vaivan säästämiseksi. Useimmat vartijat eivät ole muutenkaan kovin virkaintoisia siltojen vahtimiseen, joten lupapaperi on enemmän muodollisuus, jolla kerätään rahaa kuninkaan kassaan ja yritetään välttää turhia hukkumisia.

Laaksonväki
Metsänhaltioiden ja Sharaxë Orun ei tarvitse maksaa erillistä lupaa siltojen ylittämiseen, mutta näiden kuuluu hakea paperi tullin pohjoispuolisesta virastosta, jotta pääsevät ongelmitta takaisinpäin (tai joutuvat maksamaan kuten muutkin). Keijukeisarinnan määräyksestä tullimiehet eivät tällä hetkellä myönnä lupia keijuille, vaan nämä joutuvat pyytämään niitä omalta, keisarinnan nimittämältä tulliasioidenhoitajalta, joka haastattelee hakijat varmistaakseen näiden valmiudet selviytyä joen toisella puolella. Ethoran tullimiehillä on myös tiukat ohjeet pysäyttää kaikki siltoja ylittävät keijut, ja tarkistaa näiden luvat; toisinaan jonkun näistä onnistuu silti pujahtaa vartijoiden ohi muotoaan muuttamalla.

Ihmiset
Ihmisille ei myönnetä lainkaan kulkulupaa, jos nämä eivät kuulu Belennan palvojiin. Tulli ei kuitenkaan erityisemmin viitsi valvoa, jos joku valehtelee aiheesta.

Aina toisinaan joku muualta tulleista ihmisistä yrittää sillan yli väärennetyllä, varastetulla tai valehtelemalla ostetulla luvalla, tai jopa vain syöksyy vartijoiden ohi; nämä eivät kuitenkaan pääse tavallisesti kuin puolimatkaan ensimmäistä siltaa, ennen kuin Belenna pyyhkäisee aaltonsa sen yli ja vie typerykset mukanaan. Tämä aiheuttaa usein muillekin haittaa, sillä sillan ollessa täydempi kulkijoista kaikki vähintään kastuvat, ja välillä osa huuhtoutuu myös veteen. Joki kuitenkin laskee nämä yleensä turvallisesti rantaan melko lähelle kaupunkia... joskin kantamusten ja kadonneiden tavaroiden saamiseen takaisin joesta tarvitsee Belennan pappien apua.

Pedonkirotut
Pedonkirotuille ihmisille yleensä myydään kulkulupa, jos nämä vain uskaltavat hakea sitä osin muotoaan muuttaneena; kenties näiden epäonneksi Belenna lakkaa laskemasta kirottuja ihmisiksi.